Elokuun alku ollut katastrofaalinen

Minä kun ajattelin että sunnuntaina USA:ssa saatu sopu velkakaton nostosta ja budjettileikkauksista olisi sellainen uutinen joka kääntäisi kurssit nousuun ja saisin lomailla rauhassa. Olin näköjään pahasti väärässä. Pörssit ovat tulleet ryskyen alas ja salkkuni on sakannut pahasti. Viimeiset pari kuukautta on ollut pahoja merkkejä ilmassa, vola on kasvanut huolestuttavasti ja erilaiset indikaattorit ovat alkaneet osoittaa kasvun ainakin väliaikaista nikottelua. Vaikka vaistot käskivät myydä, en kuitenkaan ole myynyt kun ajattelin että kyllä se tästä ja jos laskua tulee niin se on lyhytaikainen ja lievä. Nyt en ole asiasta ollenkaan niin varma enää. Riskit ja ainekset kunnon rysäykselle ovat enemmän kuin kasassa: velkaongelmat Euroopassa (Italiassa ja Espanjassa korot huolestuttavassa nousussa) ja USA:ssa sekä USA:ssa nähty kasvun heikkous mikä luonnollisesti näkyy yksityisessä kulutuksessa, työttömyysluvuissa jne. Kannattaisi ehkä niitä heikkoja indikaattoreita ottaa paremmin huomioon ja mennä vaistolla.

Salkku on tainnut tippua sellaiset 10% vajaassa viikossa, aikamoista. Nyt ollaankin taas suurten kysymysten äärellä. Kannattaako vielä myydä vai kannattaisiko jo ostaa. Tilanne on se että menemällä nyt väärään suuntaan saattaa tulla melkoiset vauriot salkkuun. Varminta olisi ehkä olla tekemättä mitään, laskua on kuitenkin tullut jo melko reilusti, tosin jos Italia ja Espanja alkavat kunnolla heilumaan tämä on vasta pienenpieni alku ja 30-luvun laman toisinta voidaan nähdä. Monet maat ovat jo käyttäneet elvytysvaransa.

Advertisements

2 Responses to “Elokuun alku ollut katastrofaalinen”

  1. Arvosijoittaja Says:

    Frankfurther Allgemeinessa oli viikko sitten erinomainen juttu Italian tilanteesta. Nykyinen tilanne muistuttaa paljon Italian 90-luvun alun velkakriisiä. Silloinkin Italialla oli velkaa 120% BKT:sta ja markkina epäili vahvasti kykyä hoitaa velkoja. Italia selvisi lopulta kriisistä säästöillä ja säätämällä lain, jonka perusteella valtio otti kansalaisten pankkitalletuksista osan velkojen maksuun.

    Nykyisessä ja 90-luvun alun tilanteessa on kuitenkin muutama merkittävä ero:

    – Valuutta oli liira

    – Italian kasvu oli 90-luvulla nopeampaa kuin nykyään

    – Italian budjettivaje oli 10% 90-luvun alussa

    – Budjettivaje on tänään noin 4%

    – 90-luvun alkujen lainojen maksuaika oli vain 1-3 vuotta, minkä takia Italia joutui vuosittain löytämään rahaa yli puolen lainakannan uusintaan.

    – Nykyinen lainakanta on suurelta osalta pitkäaikaisia 20-30 vuoden papereita, minkä takia vuosittain tarvittavan uuden rahan määrä on paljon 90-lukua pienempi

    – Italian taloudenpito 80-luvulla oli lähes katastrofaalista. 80-luvun alussa velka ja budjettialijäämä olivat melkein nollassa ja kymmenen vuoden sisällä päästiin 120% velkaan ja 10% alijäämään.

    – 2000-luvun budjettivaje on pysynyt huomattavasti järkevämmissä lukemissa

    Jutun perusteella Italian tilanne ei näytä läheskään niin pahalta kuin median ja markkinan reaktio antaisivat ymmärtää.

    • Laimea Silli Says:

      Kiitos mielenkiintoisesta selvityksestä. Olet selvästi perehtynyt aiheeseen ja kertomasi perusteella tilanne ei vaikuta niin pahalta Italian suhteen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: